Malte Mohrin tavoitteena kahden mitalin kesä

Tähtien kisojen seiväshypyn voittanut Malte Mohr haluaa vakiinnuttaa paikkansa maailman huipulla ja ottaa mitalin EM-Helsingissä.

 Saksan tämän hetken paras seiväshyppääjä  Malte Mohr on jo päässyt kahdesti arvokilpailumitalin makuun. Dohan MM-hallissa 2010 hän otti hopeaa, ja Pariisin EM-hallista oli viime vuonna kotiin tuomisina pronssi.

Mohr janoaa lisää mitaleja ja haluaa siksi hypätä ensi kesänä kaksissa arvokilpailuissa - ensin EM-Helsingissä ja sitten Lontoon olympiakisoissa.

- Varaudun siihen, että kilpailu sen kuin kovenee, kuten aina olympiavuonna käy. Tästä tulee kova vuosi, joka alkoi jo ja jatkuu Istanbulin MM-hallin ja Timanttiliigan kautta Helsinkiin sekä Lontooseen.

- Minun täytyy olla todella kovassa kunnossa päästäkseni edustamaan maatani, sillä seiväshypyn taso Saksassa on erittäin kova, ja paikoista kamppailee lisäkseni moni hyppääjä. Myöskään EM-mitali ei tule välttämättä yhtään sen helpommalla kuin olympiamitali, sillä tämä on eurooppalaisten hallitsema laji, Mohr miettii.

LG Stadtwerke München -seurasta viime syksynä TV Wattenscheid 01:een siirtynyt Mohr kävi ensimmäisen kerran Suomessa helmikuun alussa ja osallistui Tampereella Tähtien kisoihin, joissa hän ylitti 565.

- Se oli vaikea kilpailu, koska takareittäni kiristi, enkä pystynyt juoksemaan vauhtia täysillä. Tampereella oli hauska hypätä, koska yleisö oli lähellä, ja tunnelma...hmm...erilainen kuin muualla, vaikkei siellä soitettukaan varsinaisesti mielimusiikkiani, Mohr naurahti.

- Pariisissa minua harmitti, kun pudotin niin hiuksenhienosti viimeisellä yritykselläni 581, jolla olisi tullut hopeaa. Olin kuitenkin tyytyväinen mitalistani, koska hyppäsin niin loistavia urheilijoita vastaan.

Pää ja keho kovilla arvokilpailuissa

Malte Mohr aloitti urheilu-uransa uimarina ja kokeili jonkin aikaa jalkapalloiluakin, kunnes yleisurheilu vei voiton. Seiväshyppy oli luonteva valinta senkin vuoksi, että hänen isänsä Wolfgang Mohr harrasti sitä 1970-luvulla kansainvälisellä tasolla sijoittuen vuoden 1976 EM-hallikilpailuissa 5:nneksi.

Isä-Wolfgangin jälkeen Maltea valmensi puolalainen Leszek Klima, mutta nyt on meneillään toinen kausi eteläafrikkalaisen Chaunsey Johnsonin valmennuksessa.

Samaan valmennusryhmään kuuluu myös 39-vuotias Tim Lobinger, joka hyppää edelleen kansainvälisellä tasolla.

- Tim on suuri esikuvani, jolta saan arvokkaita neuvoja harjoituksissa. Voidaan sanoa, ettei hän ole pelkästään harjoittelukumppanini, vaan myös apuvalmentajani, Mohr luonnehtii.

Lajivalintaa ei ole tarvinnut katua, vaikka Mohr myöntää seiväshyppääjien joutuvan arvokilpailuissa koville, kun ensin pitää keskittyä täysillä karsintaan ja seuraavana tai sitä seuraavana päivänä uudelleen loppukilpailuun.

- Se on raskasta, mutta tärkeintä on olla henkisesti valmis, kun finaali alkaa. Fyysinen kunto onkin sitten toinen juttu, eikä sitä ole yhtä helppo virittää kuin päätä.

Ranskan Renaud Lavillenie hyppäsi viime vuonna maailman ainoan kuuden metrin ylityksen Pariisin EM-hallifinaalissa rojautettuaan 603. Daegussa Lavillenie jätettiin pronssille, mutta Helsingissä hän on terveenä pysyessään taas vahva voittajaehdokas.

- Lavillenie on teknisesti loistava; hän pystyy siirtämään kaiken tuottamansa energian seipääseen! Hän näytti myös henkisen vahvuutensa Pariisissa, sillä kotiyleisön valtava kannustus olisi voinut vaikuttaa häneen myös toisella tavalla, mutta hän käytti sen hyväkseen, Mohr kehuu.

Kuusi metriä kiinnostaa

Mohr myöntää asettaneensa tulostavoitteekseen kuusi metriä, johon Helsingin olympiastadionilla on toistaiseksi pystynyt ainoastaan Venäjän Rodion Gataullin vuoden 1994 tuulisessa EM-finaalissa.

- Kuusi metriä on kuin palapeli, josta minulta puuttuu vielä pari palaa Tärkein peruskivi on vauhtijuoksu, joka minun on saatava nopeammaksi, hän sanoo.

Mohrin ulkoennätys on syyskuussa 2010 Aachenin torikilpailussa hypätty 590. Viime kesän parhaansa 585 hän ylitti Daegun MM-loppukilpailussa, jossa se riitti viitossijaan. Samalla tuloksella otettiin kolmossija.

- En voinut olla Daegussa erityisen pettynyt muuhun kuin sijoitukseeni, koska hyppäsin kesän parhaani. En vain uskonut, että Kuuban Lazaro Borges ja Puolan Pawel Wojciechowski hyppäisivät siellä 590. Kun yritin itse siitä, tuntui kuin olisin törmännyt seinään.

Joka tapauksessa Mohr paransi huimasti ensimmäisistä MM-kilpailuistaan, sillä Berliinin olympiastadionilla elokuussa 2009 hän jäi 13:nneksi tuloksella 550. Barcelonan EM-reissu kesällä 2010 meni vielä heikommin: karsinnan 17. sija - sekin 550:llä.

Vaikuttaa siltä, että hän on nyt, 25-vuotiaana maksanut oppirahansa ja kypsyy kestomenestyjäksi yhdessä yleisurheilun näyttävimmistä, mutta myös herkimmistä lajeista.

(Antti-Pekka Sonninen)